Ryhdille viimesekunnin tappio Maalahdessa

1.12.2017 klo 21:30

MIF - KuRy 4-3 (1-3, 0-0, 3-0)

Valitettavasti olen sellaisessa tilanteessa, että en haluaisi tätä raporttia kirjoittaa. En siksi, että peliesitys olisi ollut huono tai olisin pettynyt joukkueeseen. Ei todellakaan, päinvastoin. On vain niin valitettavaa kirjoittaa ottelusta, jossa oli niin paljon hyvää ja kolme pistettä taskussa vielä alle kaksi minuuttia ennen loppua, mutta kun päätössummeri soi niin pistetilimme ei kartu yhdelläkään pisteellä, vaan joudumme katsomaan miten vastustaja ja koko Maalahden jäähalli juhlii voittoa.

Perjantai 1.12. Kaikki valmiina Maalahdessa Rautaliigan otteluun. Jo alkulämmöillä taisi olla koko Maalahden jäähalli loppuunmyyty ja rummut soivat rytmikkäästi kotijoukkuetta kannattaen. Vastustaja tiedettiin erittäin kovaksi, sarjakärki kuitenkin vastassa. Ja sillä tahdilla he tulivatkin ihan ensimmäisestä vaihdosta viimeiseen. Varsinkin viimeiseen...

1. Erä. Kaveri painoi koko ottelun päälle kuin yleinen syyttäjä tai vihainen puoliso. Kuin varkain Toni Sippola (Martjusovs) sai kuitenkin runnottua maalineduskahakasta riparin sisään ja siirrettyä meidän 1-0 johtoon erän puolivälissä. Puolitoista minuuttia tästä, niin hra Martjusovs ohjaa itse maalin edestä 2-0. Tästä kaksi minuuttia ja Jaakko Niskanen laukoo vieraat jo 3-0 johtoon. Olipahan erikoiset ilmeet yleisössä ja vastustajan vaihtoaitiossa, kun kotijoukkue olikin kolmen maalin takaa-ajo asemassa. Kova oli meillä halu tehdä vielä erän loppuun 4-0 maalikin ylivoimalla, mutta sen sijaan päästettiin taas alivoimin kaveri yksin läpi (48. kerta tällä kaudella) ja kaventamaan ottelu 1-3.

2. Erä. Tästä alkoi meidän todellinen puolustustaistelu. Tyydyimme passailemaan ja heittämään kiekkoa pois omista ja keskialueelta päätyyn. Kaverilla oli kiekonhallinta noin 86 %. Paine oli suoraan sanottuna aivan jatkuvasti meidän päässä. Kiekko kävi pari kertaa tolpassakin, mutta niitä kun onneksemme ei maaleiksi lasketa. Oli hieno nähdä, miten kovasti kaikki taistelivat omalla alueella vain yksi asia mielessään; kaveri ei saa tehdä maalia. Maaliton kakskytminuuttinen.

3. Erä. Paine omassa päässämme oli vielä kovempi, kuin kahtena ensimmäisenä eränä, jos se on edes mahdollista. Koko 20 minuuttisen erän aikana emme laukoneet kertaakaan vastustajan maalivahtia kohti. Pelasimme kuitenkin ylivoimalla yli kuusi minuuttia. Fakta kuitenkin oli se, että meidän ei 3-1 johdossa tarvitse tehdä enää yhtäkään maalia. Kaveri puolestaan toi kiekon alueelle, rummutti peliä päässämme ja me puolustustimme. Voi pojat me puolustimme. Kaikki näytti erinomaisen hyvältä kunnes saimme otettua kaksi tyhmää jäähyä ja päästimme jo vähän turhautuneen vastustajan pelaamaan 5-3 ylivoimalla. No tästä luonnollisesti tuon tasoinen joukkue leipoo väkisinkin maalin, 2-3. Edelleen voitossa kiinni. Tämä vain ruokki kaverin nälkää ja halua tulla tasoihin ja voittaa ottelu. Meteli hallissa oli aivan päätä huumaava. Ajassa 58:15 kaveri toimitti kiekon viivaan puolustajalle, joka laukoi hirvittävän maskin takaa ottelun tasoihin, 3-3. 15 Sekuntia ennen ottelun loppua saimme toimitettua kiekon omalta alueelta keskialueelle. Kaveri nappasi kiekon, luisteli alueelle ja toimitti kiekon päädystä pakille joka laukoi. Kiekko jäi maalille pelattavaksi ja "tietenkin" irtokiekkoon ehti ensin Maalahden hyökkääjä. Samalla sekunnilla, kun hän laukoo kiekon maaliin soi ottelun päätössummeri. 4-3. En edes yritä pukea sanoiksi tunteita ja ajatuksia mitä päätössummerin jälkeinen tunti piti sisällään.

Se, että meillä ylipäätään oli mahdollisuus taistella voitosta oli vain ja ainoistaan sekä yksinomaan yhden pelaajan ansiota: Maalivahtimme Anssi "Kamppi" Männistö. Tämä Kampinkylän lahja maailmalle ja urheilulle pelasi aivan käsittämättömän ottelun, jonka painoarvoa en edes osaa suodattaa sanoiksi tähän niin, että lukija saisi varmasti oikean kuvan miten hyvä hän oli. Mänssi sai enemmän kuin ansaitusti parhaan pelaajan palkinnon ottelun päätyttyä. Torjunta hänelle kertyi jopa 57, vastustajalle 9. Tämä tilasto kertonee ottelun kulun.

Täytyy kyllä sanoa, että olen ihan helvetin ylpeä tästä taistelevasta joukkueesta. Kiitos jokaiselle.

Taistelu jatkuu. Kiitos ja anteeksi.

-Jupe